Terveisiä Kevolta!!!

 

Nyt kertakaikkisen ihana reissu on takanapäin, ja voi niitä muistoja! Olin siis viikon verran vaeltamassa Utsjoella, Kevon luonnonpuistossa. Päälimmäisenä mieleen jäivät Fiellun putouksen kohina, Koskien pauhanta, Tuulen suhina, Ääretön hiljaisuus, Tunturien jylhyys, Ihana joukko muita vaeltajia ja Kertakaikkisen ihana matkakumppanini. Ehkä myös pikkuisen inisevät itikat, kylmyys  ja veden valloittamat polut, kolot ja ilmatila (eipä nämäkään tosin matkaa haitanneet).

 

Miten ihanaa onkaan elää taivas kattona, maaperä lattiana, horisontit tuntureineen seininä, sade suihkuna ja aurinko pikkuruisena valontuikkeena, hiljaisuus musiikkina, sekä kaikki ympärillä oleva ja tapahtuva suurena ihmeenä. On ihanaa huomata olevansa pienenä osasena tuota kaikkea suurta!

 

Eniten mieltäni kutkutti Aivan ihana Fiellun putous! Miten ihanaa olikaan asettaa teltta tuon kuohunnan juuren tuntumaan! Yöllä saattoi ummistaa silmänsä sen pauhuun ja avata aamulla samanmoiseen nautintoon!

Nyt ajatusten auvoisissa satamissa muhii jo uudet suunnitelmat, mutta on näillä kokemuksilla vielä sitten niin ihanaa nautiskella!