Olen aina ollut sydän juuriani myöten jouluihminen. Aloitan oman jouluni  suunnittelun elo-syyskuussa. Yleensä silloin kun ensimmäinen syysflunssa iskee, on ihanaa aloitella joulusta haaveileminen.

Tänä vuonna aloitin joulukorttien valmistamisen syyskuussa ja urakka alkaa pikkuhiljaa olla valmiina. Jouluiset tekstit vielä väliin ja kuoriin. Taivoitteeni on, että kortit on ensi viikolla postin oranssissa laatikossa.

Viikolla postista tuli paketti, joka sisälsi kauan kaipaamani jouluverhokankaat. Tänään olen joululaulujen vauhdittamana ommellut niitä. Valitettavasti langan määrän laskemisessa on käynyt pieni aliarviointi ja kahdet verhonpätkät jäävät odottamaan lankaa. Nyt jouluverhojen muodossa kodissani asuu 9 eri joulutonttua. Joulurakkaana ihmisenä pidän myös suunnattomasti tontuista. Nyt niitä vilisee kodissani.

Tässä muutama uusista "perheenjäsenistäni"

 

Pallohattu Pepe joka on aina iloinen ja hymyileväinen. Hän on erittäin taitava tarkkailijatonttu ja onkin nyt kätkeytynyt monien kotien verhoihin ja pöytäliinoihin. Pepe on erittäin tarkka partansa kunnosta, ja harjaa ja hoitaa sitä monta kertaa päivässä.

 

 

Harmaahattu Heikki on melkoinen vekkulitonttu, jolla on aina monenmoisia kujeita mielessä. Monet kujeet taphtuukin nykyisin ihan ilman Heikin aikomusta. Heikki on kuitenkin kaikkien tonttujen keskuudessa iloinen hauskuuttaja, vaikkakin kaikki ovat saaneet kokea Heikin koiruudet.

 

 

Nuhanenä Niilolla on aina nuha, ja hän aivastaa niin että Korvatunturi raikaa. Nuha ja niiskutus eivät kuitenkaan häntä pahemmin haittaa. Se on niin pieni sihaus, ettei sitä kukaan kuule.